“Sitten kun” -syndrooma

Kirjoitin tämän “viikonloppuretriitissä” Tallinnassa sijaitsevassa synnyinkodissani, jossa isovanhempani edelleen asuvat. He ovat jo hyvin vanhoja ja isoäitini on ollut jo 12 vuotta kotihoidossa, jossa lähes ainoana hoitajana on ollut isoisäni. Tilanne osoittaa mitä todellinen toisesta välittäminen on.

Eli periaatteessa heidän tilanteensa on ollut hyvin samanlainen jo pienen ihmisen eliniän. Itse koen monesti syyllisyyden tuntemuksia siitä, että asun “niin kaukana” enkä voi aktiivisemmin olla auttamassa heidän päivittäisessä elämässä, että tulee käytyä liian harvoin, ettei ole tarpeeksi usein “läsnä”. Mutta näistä harmittelu ei sinänsä ole tämän kirjoituksen pointti, eivätkä ne muuta tilannetta miksikään.

Enemmänkin halusin kirjoittaa siitä, miten mielenkiintoista on verrata itsensä ja oman elämänsä muuttumista vanhempiin ihmisiin ja maailmankuvaan, jossa he elävät. Se miten eri ikäisenä suhtautuu samoihin ihmisiin, jotka ovat pysyneet jokseenkin samanlaisina jo vuosia, ainakin näennäisesti. Tämä herättää väistämättä ajatuksen siitä, että ihmisellä pitäisi aina olla monen ikäisiä ihmisiä sosiaalisessa verkostossaan, joiden kanssa jutella ja jakaa ajatuksia ja kokemuksia maailmasta, vaikka joskus eriäviäkin, kuten omassa tapauksessani on myös käynyt isoisäni kanssa, jota muuten arvostan suuresti. Tällaiset keskustelut asettavat maailman ja elämän monimuotisesti kontekstiin. Sekä tulevaisuuden että menneisyyden.

En varmasti ole ainoa, joka voi sanoa elävänsä liian usein “sitten kun” maailmassa: “sitten kun ehdin, teen sen”, “sitten kun ehdin, annan enemmän huomiota sille, hänelle, jollekin tilanteelle X”. Sitten kun. Mutta kun ei ole “sitten kunia”. Sitten kun on aina askeleen meitä edellä ja muistaa vaihdella suuntaansa niin, että moni tärkeäkin asia, joka elämiemme elämien kontekstissa ei tietyllä hetkellä vaikuta kovin tärkeältä, jää mukatehokkaiden to-do -listojemme jalkoihin, eivätkä usein edes pääsee niille. Tai pääsevät ehkä someday/later -statukseen, jonne ei tosin koskaan oikeasti päästä käsiksi, koska aina löytyy jotain “tärkempää”.

Tämä on erityisen tärkeä seikka mm. terveyteen liittyen. Nyt meistä tuntuu, ettei meidän oikeasti tarvitse liikkua niin paljoa, voimme vetää viinaa tai hampurilaisia niin paljon kuin haluamme. Mutta onko se sen arvoista myöhemmin? Jos tietäisit, että loppu 20 vuotta elämästäsi menee tällä menolla aina puolittain sairaana, etkö todellakaan tekisi mitään sitä estääksesi? Sama nuoremmilla. On sääli nähdä esimerkiksi 30 vuoden korvilla olevien ihmisten huomaavan kuinka vaikeaa elämän muokkaaminen on siihen suuntaan mihin sen haluaisi, koska “valitsi nuorempana vääriä ratkaisuja”.

Heittäisin tässä palloa myös eri koulutuslaitoksille. Esimerkiksi sen ainaisen luomiskertomuksen kertaamisen sijaan, eikö meidän pitäisi auttaa ihmisiämme ymmärtämään paremmin itseään, kuinka rakentaa omaa elämäänsä omista lähtökohdistaan, intohimoistaan ja unelmistaan, ja kuinka todella ottaa vastuu omista tekemisistään? Uskon, että tästä olisi paljon enemmän hyötyä kuin kontekstista irti olevasta uskonnonopetuksesta – jolla en tarkoita, että uskonnonopetus pitäisi lopettaa, vaan, että sitäkin pitäisi tehdä siitä näkökulmasta mitä uskonnot tai usko voivat parhaimmilla ihmisille olla: hyviä ohjenuoria parempaan elämään ja rikastavaan yhteisöön.

Näitä olisi varmaan hyvä kaikkien ihmisten, myös itseni, pitää aktiivisemmin muistissa: tulevaisuudentavoittelun jalkoihin voi usein jäädä paljon kaunista nykyisyyttä. Ja sitä paitsi, siinä jalkoihin jäävässä nykyisyydessä voi monesti olla paljon hedelmällisemmät tulevaisuuden siemenet ihan nenän edessä kuin niissä skenaarioissa, joita luomme ylikompleksisten aivojemme sisään.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s